ADRIANMERELLE JA TAKAISIN
matkapäiväkirja reissusta Euroopassa 22.8.-22.9.2000
pyörät BMW F650 GS -00 ja R80 GS -92
22.8.2000 Tiistai/lähtö
Viimein koitti kaivattu lähtöhetki. Herätys kello viisi, viimeiset toimet ja Cindyn vienti Anterolle ja Liisille. Olin pelännyt kuinka se viihtyy, mutta olo oli helpottunut kun se vain käänsi selkänsä ja lönkytteli sisään kuin kotiinsa. Klo 6.10 starttasimme kotipihasta. Mittari näytti F:ssä 3680 km lukemaa. Matka satamaan sujui rivakasti. Poikkesimme Pekan ja Pirjon luo viemään tavaroita ja sitten laivaan. Soitto Isälle ja Äidille ja kotimaa kun taakse jäi… Airo oli vastassa kun saavuimme Tallinnan satamaan. Kävimme parturissa, apteekissa ja tankkaamassa. Sitten veimme Henrikille vanteet ja lähdimme yhdessä kahville. Pikainen ateria ja baanalle. Ajoimme "putkeen" Tallinnasta Augustowiin Puolaan. Latviaan ylitimme rajan noin puoli kolmelta ja Liettuaan pääsimme n. puoli kuusi. Puolan rajan ylitys oli varmaankin puoli kymmenen tai kymmenen maissa. Siinä vaiheessa olo oli jo aika turta. Ajoimme rajalta Augustowiin suomalaisen pariskunnan kanssa. He jatkoivat matkaa ja me jäimme Ismon tietämään edulliseen hotelliin. Iltapala ja nukkumaan. Matkalla olimme saaneet aurinkoa ja sadetta. Pieni ukkoskuurokin osui kohdalle. Rajanylitykset sujuivat sutjakkaasti. Kaikki siis hyvin. Kilometrejä mittarissa 4706.
23.8. Keskiviikko/Puolassa
Aamulla heräämme jo seitsemältä joten uni jäi vähän lyhyeksi. Loikoilemme kuitenkin, käymme vain välillä suihkussa. Ismo sai huijattua minut pesemään aluksi jääkylmällä vedellä… Aamiainen, laukkujen uudelleenpakkaus (muodostui rutiiniksi matkan aikana) ja menoksi. Emme lähteneet ajelemaan pääteitä, vaan kiersimme pikkuteitä itään päin, sitten Bialystokiin ja Lubliniin jo pääteitä pitkin. Päivän aikana ei ihmeitä tapahtunut. Tankkasimme pari kertaa, kävimme syömässä ja kahvilla. Aurinko paistoi, välillä oli pilvistä, mutta kuivana säilyimme koko päivän. Biels Podlaskissa saimme oppaaksi tankkipaikalle ja pankkiin pari mopopoikaa. Olivat oikein mukavia nassikoita ja Ismo antoikin heille kiitokseksi dollarin kummallekin. Oli mieluinen palkkio. Yöksi jäimme turhan kalliiseen hotelliin, mutta alkoi olla pimeä ja majapaikkaa ei ollut tullut vastaan yli 40 km:iin. Joten ei kun huone Zajazd Marta:sta Wilkolazissa. Huone maksoi aamiaisineen yhteensä 160 PLN:ää eli vajaat 250 mk. Edullinen sinänsä, mutta täällä olisi halvempikin kelvannut. Edellinen yö maksoi kaiken kaikkiaan 104 PLN:ää, tosin tasokin oli toinen. Mittarissa 5158 km.
24.8. Torstai/Puolassa edelleen
Tilasin illalla aamiaisen klo 9:ksi, mutta sekoilin itse ja laitoin herätyskellon soimaan kahdeksalta. Eihän siinä mitään, mutta kun kello oli täällä silloin vasta seitsemän ja olimme juuri lähdössä syömään, kun tajusin, että olemme tuntia liian ajoissa. No Ismo lukee karttaa ja minä aloin kirjoittelemaan. Tänään on tarkoitus ajella pikkuteitä Nowy Sacziin ja Slovakian puolelle Piwnicnan kautta. Vaan toisin kävi. Otimme oppia eilisestä ja katselimme hotellin ajoissa. Saimme huoneen 60 PLN:llä eli maksoimme yhteensä reilut 90 mk! Paikan nimi on Huta. Päivä sujui rauhallisesti ajellen. Nautimme oluet pikkukylässä ja Ismo sai taas ystävän pikkutytöstä, jolla oli "naksuva sammakko". Liikenne oli aikamoista ja matkanteko hidasta. Emme sitten muuten pysähdelleetkään paitsi kerran syömään ja ottamaan bensaa. Huomasimme jo toisen kerran, että ruokalistalta pitää ottaa huomioon eri hinnalla myös esim. perunat ja salaatti. Eli aterian hinta ei suinkaan ole suoraan listalta luettavissa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, huomaa selvästi, että ollaan etelään tulossa/menossa. Puolalaiset ovat minusta ystävällisiä ja mukavia, eivät ollenkaan ylimakeita. Maana Puola on ihan mukava myös. Pohjoinen ja keskiosa vain ovat turhan tasaisia ja tiet viivasuoria. Yksitoikkoisuuden kyllä rikkovat vähän väliä olevat kylät, joissa talot ovat rivissä kuin köyhäntalon porsaat. Värikkäitä kylttejä ja mainoksia riittää ja joka talon ympärillä on aita. Kun saavuimme Hutaan, jäi Ismo purkamaan tavaroitaan yöpaikkaan ja minä ajelin n. 5 km:n päässä olevaan Krynicaan vaihtamaan rahaa, jotta saimme huoneen maksettua. Huone on mukava ja siisti, vessa ja suihku ovat ihan vieressä ja paikka oikein mainio. Ilmeisesti perhe pitää sitä "keskenään", mukana ovat myös vaimon isä ja äiti. Kahdeksalta Ismo lähti katsomaan "baaria" ja kertoi tullessaan ettei kahvia enää ollut. Meni vartin verran aikaa ja olimme lähdössä ulos kävelemään, kun poika tuli kertomaan kahvin olevan valmista. Aikamoinen palvelu! Samalla kun joimme kahvin tilasimme (siis meiltä kysyttiin haluammeko) aamiaisen kahdeksaksi. Kahvin jälkeen pieni kävelylenkki. Ismo jäi paikalliseen kuppilaan ja minä suorin jo huoneeseen. Cindyä on kova ikävä! Kilometrilukema mittarissa 5457.
25.8. Perjantai/Slovakiaan
Päivä alkoi normaalisti. Herätys varttia vaille seitsemän (8), suihku ja aamiainen. Aurinko paistaa ja ilma lämpiää silmissä. Saimme hyvän aamiaisen, van jotakin epäselvää asiassa oli kun jouduimme maksamaan vielä 30 PLN:a vaikka ensin sen piti kuulua hintaan. No eipä haittaa vaan matkaan. Ajelimme vuoriston kautta rajalle ja saavuimme Slovakian puolelle. Siellä Ismo kävi vielä kerran kaupassa, jotta saimme käytettyä jääneitä Zloteja. Puolankin puolella käväisin ostoksilla vaan emme saaneet kaikkea haluamaamme. Nytkin voi jäi vielä ostamatta kun unohtui. Kun Ismo oli kaupassa otti luultavasti puolalainen perhe kuvia toisistaan pyöriemme kanssa. Slovakian tiet ovat paremmassa kunnossa kuin Puolan, mutta tienviitat ovat päinvastoin aivan onnettomia. Selvisimme kuitenkin vain kerran harhaan ajolla nykyiseen yöpaikkaamme. Ilmeisesti muitakin oli eksynyt Breznosta lähtiessään Tisovecin suuntaan, koska pysähtyessämme ihmettelemään, tuli luoksemme mies, joka heti kysyi: Tisovec? ja neuvoi meidät kielitaidottomana erittäin pätevästi oikealle tielle. Bensaa aiomme ottaa vasta Rimavská Sobotassa, koska kummankaan pyörä ei ole vielä varatankilla. Tatralla pysähdyimme syömään ostamaani leipää, juustoa ja makkaroita, joten tilasimme täällä "hotellilla" iltapalan vasta seitsemäksi eli kahdeksaksi suomen aikaa. Aamupalan tilasin kello kahdeksaksi. Hinta on kaikkineen ruokineen ja huoneineen n. 112 markkaa. Olemme yötä jonkinlaisen laskettelukeskuksen huoneessa. Itse asiassa tämä on lähinnä omakotitalo, jonka yläkerta on täynnä majoitushuoneita. Rauhallinen ja ihan ok paikka. Paikkakuntaa ei varsinaisesti ole kartalla, koska emme ole kylässä, mutta Tisovec on ihan lähellä kunhan pääsemme vuorelta alas. Päivän ajelu on ollut oikein mukavaa, kun maisema on vuorista ja tiet sen mukaisia. Slovenialaiset tuntuvat (sen vähän mitä on nähnyt) myös ihan mukavilta. Tosin paikat ovat selvästi jotenkin köyhempiä kuin esim. Puolassa. Ennen illallista teimme vielä reippaan kävelylenkin yrittäen nähdä vuoren toiselle puolelle siinä onnistumatta. No kyllä ruoka maistoi ulkoilun perään. Mittarissa nyt 5700 km.
26.8. Lauantai/Unkariin
Aamu oli mitä parhain. Kello soi seitsemältä, mutta siirsin soittoa vielä puoli tuntia. Avasin ikkunan ja raikas vuoristoilma tuntui ihanalta. Vuoren laelle paistanut aurinko levisi pikkuhiljaa myös pihaan ja uni maittoi. Pikainen aamupesu ja aamupalalle. Ismo olisi kyllä nukkunut tänä aamuna vaikka kuinka. Yleensä kotona pomppaa ylös viideltä tai kuudelta kun ei saa unta. Aamupala oli jälleen oikein maukas; leikkeleitä, leipää, jogurttia, kahvia. Leikkelelautanen oli iso ja siinä oli vaikka mitä. Nyt on massu täysi ja hyvillä mielin matkaan. Illalla tosin huomasimme, että olimme ajaneet komeitten tippukiviluolien ohi, mutta jos tulemme Slovakian kautta takaisin, käymme katsomassa millaisia ovat. Päivän aikana näkyi monenlaista maisemaa; oli vuoristoa ja tasankoa, kyliä ja peltoa. Tulimme rajan yli Unkariin pieneltä raja-asemalta ennen Putnokia. Jonoa ei ollut ja kohtelu tosi ystävällistä. Rajan jälkeen ajoimme Miskolciin ja melkein voisi sanoa, että väli oli reissun tähänastisista rumin. Kemianteollisuutta ym. riitti. Siitä poikkesimmekin vihreällä merkityille teille, ja voi miten upeaa! Rahaa vaihdoimme komean linnamaisen hotellin respassa, otimme pari valokuvaa ja matka jatkui pitkin upeita vuoristoteitä. Melkein saattoi kuvitella millainen olo muurahaisella on ruohojen seassa kun ajeli vihreän lehtikaton alla. Poikkesimme kahville ja olusille vähän ennen Budapestiä Hortissa. Edellisen kerran olimme käyneet kaupassa ja baarissa Slovakian puolella, jossa esim. 2 olutta maksoi n. 3,50 mk. Horasta soitin Motorcamp Budapestiin ja kuulimme, ettei huoneita ole vapaana. No sen jälkeen poikkesimme jokaiseen hotelliin yms. kysymään hintaa, mutta paikkoja ei ollut, hinta oli hirvittävä tai paikka muuten epämiellyttävä. Viimein, kun tulimme jo itse Budapestin esikaupunkialueelle oli tienvieressä kyltti: Hotel Krisztina 5 km. Sitkeästi kylttejä seuraamalla löysimme paikan ja jäimme yöksi. Huone on lähes kolmion muotoinen, kaksi kaaren muotoista parveketta, kylpyhuone, TV, puhelin ym… Sää oli koko päivän hyvä. Tosin kun pysähdyimme syömään vuorilla evästä, oli aika viileää. Nyt on varmaan 25 oC. Unkarissa on huomattavasti paremmat tiekyltit kuin Slovakiassa, mutta Miskolcissa ajoimme harhaan, kun kyltit Egeriin ykskaks loppuivat. Onnellisesti kuitenkin selvisimme vain hetken viivästyksellä ja harmi unohtui nopeasti. Kaiken kaikkiaan Unkari näyttäisi olevan sekoitus "keisarinaikaisia" kauniita taloja ja köyhiä maalaistaloja ja kaikkea siltä väliltä. Ilmeisen selvästi tämä kuitenkin on rikkaampi maa kuin Slovakia. Kilometrilukema mittarissa on nyt 6034. Kävimme vielä "pubissa" syömässä illallisen ja vatsa on täysi kuin turusen pyssy. Esitteessä kerrottiin vienosti, että pubista saa pientä purtavaa, mutta meikäläisittäin se oli täysi ravintola. Nyt ei kun nukkumaan.
27.8. Sunnuntai/Balaton
Nyt on lämmin! Yö oli aika tuskainen, mutta onneksi aamupuolella viileni niin, että sai nukuttua. Ismolla on vatsa kipeä. Liekö johtunut yöllä juomastaan kraanavedestä (pullovesi loppui) vai muusta. No, aamupalalla kuitenkin kävimme ja pian pakkaamme laukut ja jatkamme matkaa. Ilma on lämmin ja aurinkoinen. Budapestissä oli tarkoitus poiketa joenrannan kuppilassa kahville, vaan tiet veivät ohi ja takaisin emme viitsineet palata. Ylitimme joen Erzebét hidiä pitkin ja olihan näky tosi komea. Vastaranta oli komistettu patsain ja vesiputouksin ja vuori nousi jyrkkänä seinänä ylös. Joki oli myös näkemisen arvoinen. Budapestin liikenne oli paljon kesympää kuin olin olettanutkaan. Lieneekö johtunut siitä, että on sunnuntai. Ajoimme kohti Balatonia moottoritietä vältellen. Maisemat eivät päätä huimanneet! Autokauppoja, baareja, marketteja… Balatonille päästyämme olikin ns. turistirysien vuoro. Kokonaisia kyliä vain lähinnä turismille omistautuneina. Kiva katsoa muttei jäädä. Ajelimme helteessä paksut puvut päällä, kun muut tulivat pyörillä vastaan lähestulkoon T-paidoissa ja shortseissa. Badaosonytomaj:ssa Ismo kurvasi leirintäalueelle, josta saimmekin huoneen mukavuuksilla. 2 päivää myöhemmin hinta olisi tosin pudonnut 2000 forinttia kun turistikausi olisi ohi! Ismo potee edelleen ja minä kävin ottamassa aurinkoa, syömässä (= ylensyömässä) ja pesin pyykit. Toivottavasti Ismonkin maha on huomenna kunnossa. Balatonjärvi itsessään on upea, kuin maitoa. Tosin tänään leirintäalueen vesi näyttää hieman likaiselta, mutta on tosi lämmintä. Aamu-uinnille? Mittari lukemaksi tuli tänään 6232.
28.8. Maanantai/Sloveniaan
Aamulla herätys, pakkaus ja aamupala. Huoneen luovutus ennen kello kymmentä. Piti uida Balatonissa, vaan oli edelleen sen verran likaisen näköistä vettä ja viileä aamu että jätin väliin. Ei kun matkaan kohti Sloveniaa. Vähän matkaa ajettuamme huomasin kukkulan päällä komeat linnan rauniot. Siinne siis. Olisi tullut varmaan parin tunnin kävely, jos olisimme käyneet raunioilla, joten päätimme palata päätielle ja jatkaa matkaa. Liian kova urakka matkatamineet päällä ja kamoja kantaen. No sittenhän vedin kunnolla nurin kun palailimme takaisin. Oli jyrkkä mäki murkulakiveä ja töyssyjä täynnä. Yritin jarruttaa, vaan pyörä meni kuin jäällä. Ja sitten lipat! Sivulaukku ruttuun, pari naarmua lisää pyörään ja vilkku vähän vinoon. Siis vähällä pääsin. Itseltä meni jalka mustelmille, kyynärpää ruvelle ja olkapää nuljahti. Siinä sitten menikin seuraava tunti mukavasti, kun korjailtiin laukkua. Hyvä siitä tuli, Ismo sai kaikki vääntymätkin suoriksi ja ainoa jälki jäi laukun alumiiniin. Itsellä on nyt "pikkuisen" kipeä olkapää ja komea mustelma reidessä. No jospa vielä tässä ikääntyessä oppisi ajamaankin... Matka jatkui, kaupasta pullovettä mukaankin, reissun ensimmäiset jäätelöt. Ennen rajaa kävi Ismo ostamassa kaupasta jälleen makkaraa, juustoa ja leipää. Sitten vain Sloveniaan. Maan kauneus yllätti täysin. Olin luullut "itäblokin" tyyliseksi vaan toisin on! Yritimme löytää pikkuteitä myöten Celjen alapuolelta lähtevälle vihreälle tielle. Jouduimme kysymään neuvoa ja löysimmekin pikkuista hiekkatietä pitkin joen ylittävälle lautalle. Lautta kulki virran viemänä ilman moottoria ja olimme sillä kolmistaan traktorin kanssa. Uskomaton juttu! Lautalta tultuamme söimme ostoruokia ja jatkoimme matkaa. Olimme tietämättämme lautalla tai jossain sen tietämissä ylittäneet myös rajan Kroatiaan, koska jouduimme ykskaks raja-asemalle. Sieltä meidät käännytti takaisin oikein ystävällinen tullimies. Kyseli kyllä tarkkaan mistä tulimme ja minne olimme menossa, ja totesi sitten ettei meidän auttanut muu kuin mennä takaisin, koska kyseinen raja-asema oli vain Slovenian ja Kroatian kansalaisille. Meillä oli vähän orpo olo, olimmehan tulleet laittomasti Kroatian puolelle. Ilmeisesti kuitenkin tullimies oli soittanut viralliselle raja-asemalle tulostamme, koska pääsimme läpi vain vilauksella. Sitten jälleen pikkuteitä etsien kohti Celjeä. Pikkutiet löytyivätkin, vaikkeivät meidän kartaltamme. Olimme pian sellaisissa mäissä ja mutkissa että oksat pois. Maisemat olivat ihania! Neuvoa kyselemällä pääsimme viimein Celjeen ja löysimme kohtuuhintaisen hotellinkin kovan haun jälkeen. Ismo kävi kiltisti kyselemässä, kun minä kökötin pyörän päällä tyystin väsyneenä. Huoneeseen, suihkuun, iltapala ja nyt nukkumaan! Kilometrit 6549.
29.8. Tiistai/Kroatiaan
Aamu valkeni tietyön ja vieressä kulkevan junan ääniin. Aamupala ja matkaan. Maisemat olivat edelleen mahtavia. Puut kukkuloilla kuin vanutuppoja. "Ruska" alkaa näkyä täälläkin. Pääsimme kunnialla Dolenjske Toplice:een, josta lähdimme hetken huilingin jälkeen nousemaan "vuorille". Pysähdyimme ottamaan valokuvia hetken nousun jälkeen. Tuolloin Ismo huomasi, että F:n vesiletku oli lähes poikki. Vapaalla lasketellen mäkeä alas takaisin kylään, josta saimme korjausmiehen poliisin avulla. Korjauksen jälkeen ei kun uudelleen matkaan. Tulimme pienen pientä hiekkatietä yli kaksikymmentä kilometriä ylös ja alas mutkitellen. Välillä pysähtelimme kuvaamaan ja syömään. Käytimme viimeiset kilometrit Sloveniassa vähän paremmilla teillä ajeluun ja suuntasimme rajan yli Kroatiaan. Rajalla ei tarvinnut edes passia vilauttaa, molemmilla asemilla viitottiin vain jatkamaan matkaa! Suuntasimme jälleen vuoristoteitä kohti Adrianmerta ja olipas sentään uljas näky kun se tulla tupsahti näköpiiriin. "Vuoriston" upea vehreys muuttui karuksi pensaikoksi ja veden kimallukseksi. Lämpötila kohosi rannemmaksi tultuamme n. 10-15 oC ja alkoi olla tukahduttavan kuuma 30 OC. Alue on turistien kansoittama ja vaikka näköalat olivatkin silmiä hivelevät, tyydyimme ostamaan matkalla Kroatian kartan ja pyrimme kohti ylämaita viileämmän ilman toivossa. Löysimme kotimajoituksen muutama kilometri ennen Otocacia. Hinta on melko kova, vettä ei ainakaan nyt tule mutta pyörät ovat autotallissa ja muuten huone ok. Kaupungissa kävimme hotellin ravintolassa syömässä ja sitten huilimaan. Mittarilukemaksi kertyi 6882.
30.8. Keskiviikko/Koratiassa
Matkan ensimmäiset ankeudet yöpaikan suhteen alkoivat, kun ei ollutkaan vettä saatavilla. Huoneen hintaan piti sisältyä suihku, vaan ainakaan vielä vettä ei ole saatu lupauksista huolimatta. Hiukset on rasvaiset kuin margariinilla sivelty ym. vaan ei auta. Toivottavasti aamiainen on hyvä. Otocacissa olisi hotellihuone maksanut saman, vaan olisiko siitä ollut sen kummempaa apua, kun siellä ei taas ruokalistalta olevista ruokalajeista todellisuudessa löytynyt kuin muutama Otin paikallista kalaa ja täytyy myöntää, että se oli tosi hyvää. Hinnat ovat samaa tasoa kuin Suomessa. No aurinko paistaa ja on loma! Maistuuhan suihku sitten entistä makoisammalta. Pienen pieniä ovat nämä murheet, jos ei kummempia satu. Muistaa pitää myös, että ei ole kuin muutama vuosi, kun maa oli sodassa. Aamiainen oli ihan oiva. Oman lehmän maitoa ja kotitekoista luumuhilloa, kahvia, teetä ym. Isäntäpariskunta oli tosi pahoillaan kun vettä ei tullut ja tinki ihan ilman mitään 50 kunaa hinnasta. Katselimme tilan eläimet; Toro-koiran, lehmän ja siat; otimme kuvan ja läksimme matkaan. Kiersimme isäntiemme neuvon mukaan järvialueelle, jossa oli vesiputouksia, mutta turistikierros olisi maksanut 50 kunaa per nuppi ja kestänyt 3-4 tuntia, joten jätimme sen väliin. Osasyynä oli myös turistien paljous. Hakeuduimme hiljaisemmille sivuteille ja ajelimme kohti etelää. Rannikon turistialueista poiketen näimme nyt todelliset sodan jäljet! Ammuttuja ja poltettuja taloja, kymmeniä kilometrejä hävitettyjä kyliä toisensa jälkeen. Sankarihautoja ja YK-sotilaiden muistomerkinkin. Maisemat olivat silmiä hivelevän kauniita, niin että oli melkein mahdotonta uskoa tuhon näkemisen olevan totta. Rankan ajopäivän jälkeen päädyimme mukavaan motelliin Sinj:in vieressä olevaan Glavice:n kylään. Motellissa työskenteli pirtsakka poikatyttö, jonka kanssa jutellessa meni tovi jos toinenkin. Pikkuhiljaa alkoi uni painaa ja tulimme huoneeseen jo yhdeksältä. Pyörät ovat hyvässä tallessa naapuritalon autotallissa. Kilometrejä 7220. Ai niin, ihan meinasi unohtua! Löysimme aivan ihanan "linnan" Krupa:n läheltä. Kirkas joki muodosti lammikoita ja polveili pieninä putouksina ym. Ihmisiä ei näkynyt mailla halmeilla. Ei siis muuta kuin uimaan! Uskomattoman ihanaa! Laakso, jossa olimme oli kuuma kuin pätsi. Vietimme aikaa reilumman kerran ja nautimme olan takaa. Pesimme hiuksemmekin. Tiedä sitten montako immeistä kurkki vuorten rinteiltä… Jokin aikaa aikaisemmin olimme pysähtyneet syömään puun varjoon autiotalon pihaan. Ohi ajoi tumma Audi kyydissä kaksi nuortamiestä ja nuori nainen. Auto pysähtyi ja peruutteli samaan pihaan. Mietimme kuinka helposti häviäisimme vain ykskaks jos haluaisivat tehdä pahaa. Pari kiveä vain päälle ja kukaan ei osaisi hakea. Olivat kuitenkin ihan ok porukkaa, kyselivät pyöristä, annoimme vettä, toivottivat Stretan Putit ja lähtivät.
31.8. Torstai/Kroatiassa
Aamu valkeni edellisten kaltaisena. Edellisen illan alakerrassa seurustelleet palomiehet pitivät yhtä kovan metelin lähtiessään kuten nukkumaan tullessakin, joten aamu-unet jäivät lyhykäisiksi. No olihan heidän työnsäkin kovaa. Metsäpaloja olivat sammutelleet jo päiväkausia. Me puolestamme läksimme aamiaisen jälkeen hissuksiin matkaan kohti Dubrovnikia. Päivä oli edellisten kaltainen. Ajoa, välillä pysähdyttiin kuvaamaan tai juomaan, vettä kuluu monta litraa päivässä. N. 20 km ennen Dubrovnikia otimme huoneen oikein mukavasta omakotitalosta Orašacista. Sitten ajelimme Dubrovnikiin, koska emme olleet puhelimessa saaneet selvitettyä lauttalippuja Italiaan. Tarkoituksemme oli ollut mennä lautalla Dubrovnikista Bariin ja sieltä poiketa Tunisiaan, vaan ei auta. Varasimme vihdoin paikat lauantai-illan lauttaan Splitistä Anconaan kun muutakaan ei ollut saatavilla. Hinta ei onneksi ollut niin kova kuin pelkäsin, "vain" vajaat 400 mk. Lähtö on illalla klo 21 ja matka kestää 9 tuntia. Kävimme kaupassa ja palailimme huoneeseen. Otimme viiniä talon emännän kanssa ja sitten suihkuun. Päivän mittaan näimme jälleen monenmoista maisemaa. Rajanylitys Bosniaan ja takaisin sujui niin, että poliisit istuivat kuin korttia pelaamassa ja huitaisivat että antaa mennä vain. Mitään varsinaisia raja-asemia ei ollut. Noin 30-40 km ennen Dubrovnikia alkoi valtava metsäpaloalue, jota jatkui kymmeniä kilometrejä. Haju oli väkevä ja tiellä risuja, kiviä yms. Illalla kun palasimme Dubrovnikista, luulen nähneeni vielä kytevän pesäkkeen rinteellä. Ajelin iloisesti majapaikan ohi ja vihdoin Ismo sanoi, että olisikohan jo paras kääntyä takaisin vai minne asti olin menossa? Olin vetänyt huoletta 10 km ohi… Nyt mittari näyttää pyörässä 7525.
1.9. Perjantai/Dubrovnik
Yöllä oli melkoinen tuuli ja aamulla saimme seurata mahtavaa ukkosta. Huoneen parvekkeen ovesta näkee aavalle merelle, jossa salamat mylläsivät. Mietimme mennäkö Dubrovnikiin hotelliin ensi yöksi vai jäämmekö tänne. Isäntäväki on todella mukavaa ja huone pitsilakanoineen ja -liinoineen erinomainen. Luultavasti reissun paras vuode tähän asti. Kroatiassa ollessamme olemme nähneet monenmoista. On ollut vuoria, merta, laaksoja, vanhoja kaupunkeja, uusia kaupunkeja, hyvää asfalttia, "huonoa" pikkuista soratietä yms. Kaiken kaikkiaan monimuotoinen maa. Aamulla soittelin myös isälle synttärionnittelut ja kuulin, ettei Cindy enää meitä muistakaan. On nyt Anteron koira. Hienoa! Ei ole huolta, että ikävöisi vaikka itsellä onkin sitä kova ikävä. Näen oikein silmissäni kuinka se seuraa innolla perä pyörien ja makoilee toisella silmällä Anteroa tarkkaillen. No maksoin huoneemme ja kun hinta tosiaankin oli vain 160 KN:aa, ei veroa, ei maksua viinistä… niin jäimme toiseksikin yöksi. Päivän vietimme Dubrovnikin vanhassa kaupungissa kierrellen. Paikka oli pienehkö, mutta todella mielenkiintoinen. Vaikea on vain sanoa paljonko on uusittua ja paljonko alkuperäistä. Kävimme myös akvaariossa, joka oli mukava paikka. Tosin eläimiä kävi kyllä sääliksi kun olivat niin pienissä ja ankeissa altaissa. Auringon paahteessa ajelimme kaupan kautta yöpaikkaamme ja pian lähdemme uimaan. Ismokin osti paluumatkalla uudesta kaupungista itselleen läpsykkäät, niin ei tarvitse kulkea bootseissa tai paraatikengissä. Uimareissu oli mainio. Aallot tai itse asiassa mainingit melko isoja ja vesi lämmintä ja suolaista. Olimme rannalla pari tuntia. Palailimme talolle, istuimme parvekkeella nauttien talon viiniä ja lasten leipomaa kakkua, kunnes alkoi olla pimeä. Kilometrejä ei paljon kertynyt, nyt on 7584.
2.9. Lauantai/Splitistä Anconaan
Aamulla saimme erinomaisen aamiaisen, mm. talon isännän äidin tekemää juustoa, kahvia oli koko termoskannullinen. Otimme lähtiessämme valokuvan ja emäntäkin kätteli Ismon ja "halasi" ja poskisuuteli minut! Kyllä tuntuu suomalaisesta oudolta. Ajoimme rauhallista vauhtia Splitiin ja satamaan päästyämme kuulimme, että liput voi varauksen perusteella lunastaa vasta paikallista aikaa kolmelta. Vietimme tunnin sataman kahvilassa. Kävin vessassa vaihtamassa ajohousut farkkuihin ja siitäkin piti maksaa. Oli muuten ainoa maksullinen vessa tähän asti. Liput saatuamme teimme pyörillä kaupunkikierroksen ja totesimme, että onpahan Split melkoisen ruma kaupunki. Ismo löysi kuitenkin pienvenesataman ja siltä aivan mukavan ravintolan, jossa saatoimme maksaa Visalla. Istuksin laiturin juurella syönnin jälkeen kun Ismo muutti pleksin asentoa pyörässään. Vaihteistoöljyt hän olikin jo lisäillyt heti kun tulimme kaupungille. Pikkuhiljaa palasimme sataman kuppilaan odottamaan laivaan pääsyä. Siinä vierähti parisen tuntia, mutta kun vielä autojonossa seistessämme saimme molemmat juttuseuraa niin ei se niin pitkältä tuntunutkaan. Pyörääni tuli ihastelemaan kaksi etelä-afrikkalaista miestä, jotka olivat lentäneet Saksaan perheineen, kiertäneet vuokraamallaan matkailuautolla puoli Eurooppaa, olivat palailemassa Saksaan ja lentämässä sieltä Algarveen huilimaan rankasta reissusta. Ismo iski heti silmänsä boxer-BMW:hen, jota ajoi italialainen, hyvää englantia puhuva mies. Hänen kanssaan olimmekin sitten koko illan. Menimme lepotuoleihin (joista kerättiin 48 kunan eli 12000 ITL:n maksu kustakin). Mies oli matkustellut tosi hurjasti ja asui nyt perheineen Puolassa Varsovassa työnsä vuoksi. Hän antoi meille myös hyviä vinkkejä kauniista maisemista Italiassa. Yö sujui erityisesti palellen! Itse menin lepotuolihuoneesta käytävän lattialle nukkumaan koska tuolissa selkä särki ja olin aivan jäässä. Ismo sinnitteli tuolilla koko yön. Nytkin kun kirjoitan tätä ovat varpaat ihan jäässä, ajotakki päällä paleltaa kuitenkin. Mutta aurinko nousi juuri ja ulkona meri näkyy sinisenä. On tulossa kaunis päivä! Kilometrejä oli laivalle ajettaessa 7800.
3.9. Sunnuntai/Italiassa
Laiva alkoi viimeinkin saapua satamaan ja vähää ennen kävimme etsiskelemässä aamupalaa. Saimme sentään kupit kahvia ja croissantin. Toiset söivät isoja annoksia vaan heillä oli jonkinlainen kuponki. Lienevätkö ostaneet respasta vai olisivatko olleet hyttimatkustajia? Laivasta poistuminen oli kyllä numero sinänsä! Kaikki yhtä sekamelskaa. Toiset peruuttelivat toiset ajelivat ulos etuperin. Ensin meni varmaan reilut puoli tuntia ennen kuin kukaan meni edes autoilleen… Hulabaloo! Pyörät oli onneksi sidottu laivayhtiön puolesta hyvin ja olivat ok. Passeja ei edelleenkään kyselty. Erosimme uudesta tuttavuudestamme j a lähdimme ajelemaan Anconasta ulos. Päivän mitaan pysähdyimme pari kertaa kahville ja syömään leivät. Eksyimme aikomaltamme reitiltä ja Assisi jäi näkemättä, mutta eipä tuo haittaa. Täällä vuoret tai kukkulat ovat himpun verran korkeampia ja kesytetymmän siis jotenkin pehmeämmän näköisiä kuin Kroatiassa. Kaunista on. Jäimme yöksi Ferentillon pikkukylään. Tämä on ilmeisesti ollut joskus navetta tai talli ja nyt on muutettu mukaviksi huoneiksi. Alhaalla on pesutilat, keittiö ja muutama huone. Meillä on yläkerrassa kolmen hengen huone, jossa katto on vielä "vanhan mallinen" kuin tallissa. Mukava paikka. Saimme pyörätkin sisäpihalle. Nyt vain odottelemme josko paikallinen ravintola aukeaa siestan jälkeen eli ei. Kaupat ovat tänään kiinni, koska on sunnuntai. Kävimme äsken kyläkierroksella ja kyllä yksi kuppila oli auki, vaan ei ole ruokapaikka. Kylän miehet näyttivät kerääntyneen joukolla toistensa juttusille, naisia näkyi huomattavasti vähemmän. Eli ei sitten ravintolaa löydetty ja oltiin ilta syömättä, mutta ruokaa on mätetty syödä niin paljon koko reissun ajan ettei itse asiassa ole edes kova nälkäkään. Tekee ihan hyvää kun vettä kuitenkin on pulloissa, eli jano ei vaivaa. Kilometrit pyörähtivät näyttämään 8089.
4.9. Maanantai/Italiassa
Aamulla kaikki hienosti. Pakkasimme ja saimme talon isännältä ohjeet vesiputouksille. Poikkesimme kahvilaan aamupalalle ja kielivaikeuksista huolimatta saimme pötyä pöytään. Hinta oli kyllä huima. Pari kahvia , olut ja 2 panninia 75 mk! Matkalla oli myös järvi, jossa monet ulkomaalaiset, myös suomalaiset kävivät harjoittelemassa kilpasoutua. Järvi ei tehnyt meihin oikein vaikutusta, mutta vesiputous kyllä. Paikallinen voimalaitos laskee vettä putoukseen tiettyinä kellonaikoina ja koska meillä oli aikaa, kävimme ostamassa vielä paikkakunnan kaupasta evästä. Pyörät parkkiin ja kävelemään. Liput olivat vain 15 mk per nenä. Ihmisiä oli vain muutama kymmenen katselemassa, sesonkiaikaan katsojia taitaa olla pikemminkin muutama sata jos parkkialueen koosta voi jotain päätellä. Vajaan puoli tuntia odoteltuamme alkoi vettä tulla. Pieni suihku, joka putous oli ollut, muuttui valkoisena pauhaavaksi vesimassaksi. Korkeutta putouksella on reilut 170 m kun lasketaan alaputouksetkin mukaan. Kävelymatka alas oli tosi rankka ja ajattelimmekin kauhulla ylös tuloa. Näkymät olivat kuitenkin kävelyn arvoiset. Alhaalla pistelimme eväät ja huilailimme. Ylös kavutessamme tutkin innolla vuorenrinteessä olevat luolat. Loppupäivän ajelimme mutkateitä kohti reilun parikilometristä vuorenhuippua, jolle olimme ajatelleet poiketa. Jäimme yöksi Campotoston pikkukylään, josta saimme heti ensi kysymällä mainion ja edullisen yöpaikan "hotellista". Lepäsimme ja kävimme syömässä iltaruoan. Pizzaa en vieläkään saanut, mutta pastaa ja lammasta, nam. Huoneen ikkunasta on kaunis näköala hiekkadyynejä muistuttaville vuorille. Ilman taloja toisessa suunnassa näkyisi vihreä patojärvi. Kilometrit 8233.
5.9. Tiistai/Salernoon
Aamupala ei kuulunut hotellin hintaan, joten poikkesimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen kahvilaan. Matkaa jatkoimme kosteissa tunnelmissa, joskaan ei vielä satanut. Pyrimme kohti Prati di Tivoa ajaen kauniin Gran Sasson -solan läpi. Matkalla väistelimme lehmiä, lampaita, vuohia, aaseja ja hevosia sekä koiria kuten eilenkin. Eilenhän Ismo meinasi ajaa muulin kanssa pahki ja minä haukan. Eläimet kulkevat vapaasti laitumilla ja teillä, joten arvata saattaa että myös kasoja on omiksi tarpeiksi. Sekä pyörät että ajohousuni lahkeet olivat taas ihan siinä itsessään. Prati di Tivolle noustessamme poikkesimme kauppaan hirmuisen korkealla olevaan Pietracamelan kylään. Kateeksi vain käy näköalat, joita ei voi edes kuvailla. Sade alkoi ja sitä jatkui koko vuorella olomme ajan. No saimme kuitenkin suhtkoht hyvän kuvan alueen korkeimmasta huipusta ja uuden koiraystävän. Vanhempi italialainen mies oli kovasti kiinnostunut F:stä, kun itsellään oli vanha boxeri. Hauskaa oli se, että mies jutteli pyöristä vain Ismon kanssa, naisestahan ei selvästi näihin pyörähommiin ole… Palasimme alas kaatosateessa. Parhaimmillaan lämpöasteita oli vain +8 oC. Raju rynnistys kohti Napolin ja Salernon välistä rantatietä alkoi. Silmiä hivelevän kauniit maisemat muuttuivat pikkuhiljaa asuntoja täynnä oleviksi kukkuloiksi ja liikenne paheni asteittain. Avellinosta lähtien yritimme löytää hotellia. Massumme olimme täyttäneet jo aiemmin Roccanasossa. Vaan eipä niitä hotelleja täällä niin vain oteta. Jouduimme Salernon keskustaan ja varjelkoon mikä liikenne!!! Kaikki puikkivat kuka mistäkin raosta ja kaaos oli hirmuinen, järkyttävä, sitä ei voi edes kuvailla! Onneksi saimme oppaaksi "Ducatimiehen", joka opasti meidät hotellille. Siinä mentiin rakosista, joihin ei edes sunnuntain Hesari olisi enää mahtunut, vakituinen kaista oli vastaantulevien jne. Sissos sentään!!! Innostuin itse vielä liikaa puikkelehtimaan ja sain Ismolta ihan asialliset moitteet. Hotelli oli kuitenkin täysi, mutta soittivat sieltä tähän, jossa nyt olemme ja varasivat meille huoneen. Tullessa sain pari kolhua sivulaukkuun (onneksi samaan kuin aiemminkin) lisää, kun Ismo peruutti väsyneenä päälle. Huoneessa on kuitenkin hyvä kylpyhuone, joten pääsimme ihanaan kylpyyn ammeeseen lojumaan. Budjetti kyllä kärsi melkoisesti, mutta saahan pään mukavaan tyynyyn ja pyörät talliin. Tämä on kuulemma vielä edullinen… Kilometrit mittarissa 8672.
6.9. Keskiviikko/Salerno-Sperlonga
Nukuimme aamulla pitempään kuin pitikään ja lähdimme kohti Costiera di Amalfitanaa vasta puoli 10 maissa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Löysimme ulos Salernosta ja oikealle tielle suoraan vaikkei karttaa ollutkaan. Huima tuuri! Rantatie oli tosi kaunis, mutta piti aluksi oikein asennoitua nauttimaan näkymistä, kun Salernon hurja liikenne, kallis hotelli ja ankeat edellisen iltapäivän maisemat painoivat vielä mieltä. Mutta kyllä se siitä petraantui. Hurjiin paikkoihin sitä on taloja ja hotelleja rakennettukin. Tielle ei ollut kuin portti, rakennuksia ei näkynyt kun olivat pystysuorassa rinteessä alapuolella ja ihan alimmaisena liplatteli meri. Liikennettä riitti ja mutkia. Keskituntivauhti jäi varmasti alle 40 km, ehkä 20:een tai vieläkin pienemmäksi. Kylät, joiden läpi ajettiin, olivat kauniita, eikä niitä ollut rakennettu turisteille vaan asumiseen. No tie loppui aikanaan ja kiersimme vielä rannikkoa myötäillen kohti Napolia. Sorrentossa tai jossain sen lähikaupungissa, en ole varma (kaupungit vaihtuivat ilman selviä rajoja), pysähdyimme kahville ja leivoksille ja osuimme näkemään skootterin ja pakettiauton kolarin. Skootteri pukkasi kaaduttuaan päin Ismon Bemaria, mutta onneksi bemuun ei tullut oikein mitään jälkiä. Sivujalka vain vähän vääntyi. Kolaroineet kuskitkin selvisivät kuin ihmeen kaupalla. Paikalliset neuvoivat Ismoa siirtämään bemun sivuun ennen poliisin tuloa, muuten saattaisi matkanteko katketa tähän useammaksi tunniksi. Ennen Napolia jouduimme vahingossa moottoritielle, mikä oli matkan joutumisen kannalta erinomainen asia. Kukkaroa tosin koetteli, mutta päivän körötyksen jälkeen vauhti maistui. Tosin oli hienoinen pelkokin koko ajan - liikenne kun on mitä on. Kaupungeissa ei esim. ajokaistoja ole tai niistä ei välitetä, kaikki kurvailevat hallitusti mistä mahtuvat. Silti toiset huomioidaan, tehdään tilaa ja mitään äkkiliikkeitä ei kyllä näe. Kummasti omakin tarkkaavaisuus ja muun liikenteen seuraaminen on aivan toisella tasolla kuin kotona ajellessa. Tekee kyllä hyvää, jospa jäisi tavaksi... Loppupäivä sujuikin siten vähän ripeämpään tahtiin ja pääsimme yöksi "pensionaattiin" Sperlongan lähelle rannikolla. Taas on toiveita aamu-uinnista, meri kun pauhaa melkein ikkunan alla ja hiekkaranta kutsuu. Kyselimme myös leirintäalueilta, mutta hinnat olivat kovia eikä paikkojakaan ollut kun olisimme olleet vain yhden yön. Tämä tuntuu kivalta, rauhalliselta paikalta. Kävimme kaupassa ja pizzalla. Heh heh. Kyllä on Suomen pizza hyvää. Ostimme puhvelinmaitomozzarellaakin. Pizzat vedimme slice-tyyppisinä, kylminä (!), mutta onpahan ainakin saatu kerran tämänkin reissun aikana. Pizzaa siis. Kilometrit pyörässä 8934.
7.9. Torstai/Siennaan
Aamu-uinti jäi jälleen väliin. Ilma oli hyvä, meri kuin linnunmaito, upea hiekka, mutta läksimme kuitenkin matkaan. Merenranta oli kyllä mahtava. Kymmeniä kilometrejä hienonhienoa hiekkaa, maininkeja ja kaunista pensaistoa. Ilmeisesti rikkaitten huviloita ja vähemmän rikkaittenkin. Sisämaahan ja sivummalle siirtyessämme maa näytti ns. pask.. puolensa. En tosiaankaan haluaisi asua näissä maisemissa. Pysähdyimme syömään kun luulimme viimeinkin saavamme oikein kunnon pizzaa. Vaan ei. Tuli mustekalaa, simpukoita, katkarapuja ja kalaa. Oikein maukasta. Palvelu vain tökki kun ei ilmeisesti oltu oikeaa tasoa? Emme jättäneet tippiäkään. Yöksi jäimme pikkukylään Siennasta n. 50 km etelään. Huone on ihana. Ja Italiassa toiseksi halvin tähänastisista. Päivä oli lämmin - ajelin koko ajan farkuissa - mutta pilvinen. Kilometrejä pyörässä 9309.
8.9. Perjantai/Montepiano
Aamulla nukuimme pitkään. Päivän urakkana on ajaa Montepianoon kokoontumisajoon. Ajattelimme illalla poiketa katsomaan Siennan keskusta, jossa on mm. Simpukan muotoinen vettä keräävä tori, mutta luovuimme ajatuksesta. Vanhan kaupungin kiertäminen veisi aikaa, joten siirsimme käyntimme ensi viikkoon. Aamutoimet sujuivat rivakasti ja pääsimme lähtemään tien päälle "jo" puoli 11 aikoihin. Päivä oli kovin tuulinen, mutta muuten kaunis. Illalla olimme saaneet seurata mahtavaa ukonilmaa kaukana kukkuloiden yllä, mutta nyt siitä ei näkynyt jälkeäkään. Rahamme olivat aivan loppu, joten ensimmäiseksi piti löytää pankkiautomaatti, jotta saisimme aamiaista. Yöpaikassamme ei Visalla voinut maksaa. Ismo unohti kuitenkin koko pankkiasian, joten olimme ajelleet jo melko kauan kun näin automaatin eräässä kylässä. Kävin nostamassa rahaa, Ismo soitti Ossille ja otin valokuvan kylänraitista. Matkan jatkuessa pysähdyimme ensimmäiselle mahdolliselle kahvilalle juomaan kupposet ja minä söin jonkinlaisen "pizzaleivän" -palasen. Paikalla olleen toisen asiakkaan koiraa rapsuteltuamme lähdimme jatkamaan matkaan. Olo oli huomattavasti parempi kun oli saanut myös vettä, joka oli illalla loppunut. Toscanan kukkulat alkoivat pikkuhiljaa näyttää paremmat puolensa vaikka edelleenkin pidän itse enemmän vuoristomaisemasta. Voin kyllä kuvitella, että varsinkin kasvukauden aikana kukkulat ovat todella kauniit. Ajelimme Siennassa eri tielle kuin oli tarkoitus, mutta taisi olla vain hyvä kun pääsimme pienille, rauhallisille ja todella kauniille pikkuteille. Ylös ja alas. Firenzen läpikin pääsimme oikein hyvin ja seuraavassa kylässä (Fiorentino) pysähdyimme ottamaan kuvan. Pikkukylien läpi ajelimme rauhalliseen tahtiin kohti Montepianoa, jonne saavuimme luultavasti 5:n aikaan illalla. Paikalliset pikkupojat näyttivät meille tietä kun emme keksineet lähteäkö etelään vai pohjoiseen keskustaan idästä saavuttuamme. Kokoontumisajopaikalla ei ollut vielä montakaan osallistujaa. Ilmeisesti vain Montemurlon kerhon jäseniä. Pikkuhiljaa porukkaa alkoi saapua ja pulina alkoi. Olimme Ismon kanssa saaneet jo syödäksemme leipää, makkaraa, kinkkua, juustoa, rypäleitä ja viiniä. Katselimme ympärillemme ja saimme huoneen. Maksoin ilmoittautumismaksumme ja saimme pullon viiniä, vyölaukun, työkalusarjan, opaskirjan Toscanasta ja muutaman tarran kumpainenkin. Paikka on kaunis vanha rakennus ruskeasta tiilestä ja ympärillä on puutarha nurmikenttineen. Vieressä virtaava "joki" tosin haisee ihan viemäriltä. Paolo oli meitä vastassa ja kertoi, että näemme Francescan vasta huomenna, koska tämä on hoitamassa jalkansa tai lonkkansa satuttanutta Paolon äitiä. Pyörässä on nyt kilometrejä 9507 ja se on melko likainen ja "epämääräisen" näköinen. Ismo kysyy kai Paololta saisiko sen huoltoon (10 tkm) Firenzeen. Illalla alkoi porukkaa tulla enemmänkin. Vähemmän kuitenkin kuin olin ajatellut. Osa puhuu englantia, mutta aika moni vain italiaa Saimme kuitenkin muutaman juttukaverin. Kun istuimme syömään jäimme pöydänkulmaan hieman paitsioon yksinämme. Asia korjaantui kuitenkin pian ja saimme seuraksemme vastatulleet englanninopettajan miehensä kanssa. Melu oli valtava, samoin ruoan määrä. Huutaa piti, että sai asiansa sanotuksi, kädet huitoivat, pullonkorkit ja leivänpalat sinkoilivat ja nauru raikui. Puoli kahdentoista aikaan lähdin ylös nukkumaan, Ismo taisi tulla puoli kolmen maissa. Silloinkin vielä kuului alakerrassa olevan meno päällä.
9.9. Lauantai/Montepiano
Heräilin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Aurinkoinen, mutta viileähkö keli, hirmuinen tuuli. Pesin itseni huoneen pesualtaassa ja lähdin alas katselemaan. Muutama muukin oli jo hereillä. Huikkailin huomenet ja kävelin "puiston" ympäri. Ismo nukkui. Porukka tuli juttelemaan, sain aamupalaa jne. Kirjoittelin kortit valmiiksi josko ne saisi postiin astikin. Vilakka on, mutta ei haittaa. Kohta on taas ruokaa! Pikkuisen jännitti, kun piti siirtää pyörät pois tieltä ja siirsin myös Ismon pyörän kun tämä nukkuu edelleen. Italiassa naiskuski on vielä melkoisen tarkkailun ja ihmettelynkin kohde, joten siirto-operaatiollekin riitti katsojia. Ruoan jälkeen lähdetään kierrokselle ympäristön viinitiloille ym. Fuscellonkin näin ja tervehdittiin., muttei juteltu sen kummemmin. Mukavan näköinen ukkeli. Ruoka tuli ja kun alkupalat oli jo syöty Ismollekin laitettiin lautanen. Lähdin vielä kerran hakemaan, josko tulisi syömään ja niinhän se onnistui. Paolo oikein kuulutti kun Ismo ilmestyi alas ja porukka hurrasi. Ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli runsaasti. Hetken huilingin jälkeen lähdimme ajelukierrokselle. Ismo ja minä tosin myöhästyimme lähdöstä kun Ismon avaimet olivat jääneet huoneeseen. Näin ensimmäiselle taukopaikalle jouduimme ajamaan omassa saattueessa ja Ismo jäi vielä kuvailemaankin matkalla. Maisemat olivat hienot, tie mutkainen. Letkassa ajaminen on mahtava tunne. Vähän väliä oli taukopaikkoja, jossa syötiin ja juotiin. Viinitiloilla emme käyneet vaikka niin ohjelmasta luulinkin lukeneeni, vaan tutustuimme Montemurlon palomuseoon. Kyllä on miehiltä rohkeutta vaadittu kun sellaisilla puvuilla ja vehkeillä ovat tulipaloja sammuttaneet. Illalla olimme takaisin Montepianossa seitsemän jälkeen ja pian saapumisemme jälkeen olikin taas jo illallinen. Loppuilta kului jutellessa, musiikkia kuunnellen, tanssien ja Filuseeta pelaten. Taisi olla puoli 1 tai 2 kun kömmimme yläkertaan nukkumaan. Saimme illan mittaan ruokapöytäkavereiltamme myös kutsun Italiassa 27.4.-1.5.01 pidettävään suureen motoristien kokoontumiseen. Jos vain näemme kaveria, jolle osoitteemme piti antaa, niin voi olla että saamme vielä keväällä uuden kutsun. Nukahdin korvatulppien läpikin vaimeana kaikuvaan musiikkiin. Kuinka myöhään leinevätkään pidot jatkuneet?
10.9. Sunnuntai/Montemurlo
Aamulla nukutti makeasti aina puoli 11 asti. Nousin ja pikkuhiljaa terästäydyin alakertaan menoa varten. Sain aamupalaa ja läksin ulos kirjoittelemaan. Kävin välillä Ismoa katsomassa ja juttelin Massimon ja Natascian kanssa. Heidän kuulemansa outo kolina pyörässä johtuikin ilmeisesti ketjuista, jotka kaipasivat rasvaa. Etsiskelin omaa ketjurasvaani, mutta se on jossakin vaiheessa - ilmeisesti eilen - jäänyt kiinnittämättä kunnolla tarakkaan ja pudonnut jonnekin. No Massimo rasvasi ketjut moottoriöljyllä ja he pääsivät lähtemään. Sitä ennen meistä otettiin valokuva, vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja he lupasivat lähettää kuvan sähköteitse. Vanhat moottoripyörät ja autot saapuivat ja pian olikin taas ruoka-aika. Ismokin tuli syömään ja ateria oli oikein rattoisa. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja oli lämmin, melkein kuuma. Ruoan jälkeen hetken lepo ja tavaroiden pakkaus. Sitten ajelimme Fuscellon perästä Montemurloon. Kävimme hänen ja vaimonsa luona suihkussa ja tulimme kerholle. Olemme täällä yötä ja huomenna Firenzeen junalla. Fuscello haki meidät illalla vaimonsa kanssa syömään saman vapaaehtoisjoukon juhliin, joka oli järjestänyt majapaikan kokoontumisajoihin. Paikalla oli myös "kokki" vaimonsa Luisan kanssa sekä Paolo ja Francesca. Porukat olivat melko väsyneet, kun olivat touhunneet koko viikonlopun ja niinpä pääsimme suht ajoissa nukkumaan.
11.-12.9. Maanantai-tiistai/Firenze, Sienna
Päivät sujuivat melko samanlaiseen tahtiin enkä ehtinyt/jaksanut kirjoitella muistiin tapahtumia. Kertaan nyt vain pääkohdat, jotteivät unohtuisi. Aamulla Fuscello vei meidät aamiaiselle läheiseen kahvilaan, jossa hänen sukulaisensa on töissä (tai omistaa paikan...?). Maanantaina kävimme Ismon kanssa junalla Firenzessä ja tiistaina Siennassa pyörillä. Illalla kävimme Fuscellolla peseytymässä, söimme porukalla ja viimein nukkumaan. Maanantain reissu oli ihan mukava. Vähän hirvitti löytäisimmekö palatessamme oikean junan ja osaisimmeko jäädä pois oikealla asemalla kun emme osaa kieltä, mutta kaikki sujui hienosti. Aamulla veimme BMW:n huoltoon (10 000 km) ja Fuscello kuskasi meidät Pistóian asemalle. Firenzessä kävimme katsomassa valtavaa kirkkoa ja Ponte Vecciota yms. Kävelimme ympäri vanhaa keskustaa ja ostimme hirmuisen kasan T-paitoja tuliaisiksi (kevyitä ja saa sullottua pieneen tilaan). Päivä oli kuuma ja olimme aivan puhki kun pääsimme takaisin Pistóiaan. Bemun haku huollosta kesti jonkin aikaa - olivat hoitaneet vuotavan iskarinkin takuuseen. Illallisen söimme Fuscellolla ja mukaan tuli heidän tyttärensä ja vävy, joka puhuu englantia. Melko ajoissa pääsimme myös nukkumaan. Seuraavana aamuna aamiaisrituaali toistui ja Fuscello ajoi edellämme näyttäen tietä moottoritien lähelle kun lähdimme reissuun. Firenzen jälkeen siirryimme pienemmälle tielle kohti Sant Gimignanoa, jonka vanha keskusta ympäröivine muureineen ja torneineen sijaitsee hulppealla mäellä ja on aivan upea. Kävelimme jälleen helteessä ja tutustuimme kunnolla kidutusmuseoon. Hölmösti englanniksi käännetty nimi tosin hämäsi luulemaan paikkaa rikosmuseoksi. Karmiva paikka! Toivon etten olisi mennytkään! Matka jatkui kohti Siennaa, jossa jälleen kerran vanha kaupunki kiinnosti. Paikka oli Ismolle tuttu (kuten Firenzekin) ja simpukan muotoinen aukio löytyi helposti. Katselimme "palvottujen" kilpahevosten entisessä (nykyisessä?) tallissa olevan valokuvanäyttelyn kisoista. Nautimme olostamme ja istuskelimme. Kaunis, kaunis mielikuvituksen lentoon saava kaupunki. Postista ostimme merkit kortteihin ja meinasi pinna palaa kun törmäsimme italialaiseen tapaan hoitaa asioita. Vaan saimmepa kuin saimmekin merkit ja läksimme paahtavassa helteessä kotimatkalle. Etukäteen porukat olivat pelänneet kuinka löydämme takaisin, mutta kaikki sujui ongelmitta. Vain Montermurlossa hermostuin ja läksin ensin väärään suuntaan. Fuscellolla jälleen suihku, vaatteiden vaihto kerholla ja menoksi. Kävimme pizzalla jossakin paikassa, jota en tiedä, mutta ruoka oli mainiota. Söin supersuuren Tir-nimisen pizzan. Ismo vetäisi saman normaalikokoisena Calzonena + jälkiruokaa. Ismo joi vielä kahvitkin päälle. Paikalla oli jälleen "kokki", tytär, vävy, toinen poika vaimoineen ja lapsineen (1 kpl), kahvilan pitäjä vaimoineen, Paolo ja Francesca sekä Andrea ja joku jota emme tunteneet. Ilta kesti ja vasta puoliltaöin pääsimme nukkumaan, eli kello oli meille jo yksi.
13.9. Keskiviikko/Gardajärvi
Aamulla oli "aikainen" herätys, koska olimme sopineet aamiaisesta Fuscellon kanssa yhdeksältä ennen lähtöämme kohti pohjoista. Olimme saaneet hirmuiset määrät lahjoja ja viemisiä ja pakkaamiseen piti varata aikaa. (3 puolentoista litran pulloa grappaa, 5 pulloa viiniä, 2 laukkua, 2 vyölaukkua, 2 työkalusarjaa, keksejä, harsosta tehty perhonen ja Fuscellon omatekoista Figi-hilloa, Montemurlon historiikki, Montemurlon esitekirjanen, karttoja, tarroja jne. ) Pakkaaminen oli juuri valmis kun Fuscello ilmestyikin. Valokuvien ottoa ja aamiaiselle. Osoitteiden selvittelyä, veikkauskuponkien täyttöä , yleistä jorinaa ja lähtöhetki koitti. Vielä viimeksi Fuscello osti meille vedet matkaan (!) ja ajeli edellä lähtiessämme Pistóiaa kohti. Hän pyysi meidät mm. Jouluksi Italiaan! Mutta matka jatkuu. Alussa nousimme välittömästi vuorille ja olipa mukavaa ja kaunista. Mutta kun pääsimme "alamaalle" alkoi maisema olla yksitoikkoista, suorastaan rumaa. Maranellot ja muut eivät oikein jaksaneet innostaa. Kuumaa. Suunnistimme helteessä kohti Gardajärveä kiroillen huonoja tai olemattomia opasteita. Perille kuitenkin pääsimme ja itse järven länsipuolen ajo pohjoiseen Rivaan asti oli hienoa. Liikennettä tosin oli aivan mahdottomasti ja ajelimmekin alkumatkan taas kahden autojonon välissä. Rivasta tai itse asiassa vähän sen ulkopuolelta saimme olosuhteisiin nähden kohtuuhintaisen hotellin, jossa nyt olemme. Aamulla oli mittariin kertynyt "Montemurlon päivinä" lukemat 9930 ja nyt niitä on 10325.
